Vuokra-asuminen yhdistetään tosi helposti köyhälistöön tai varattomuuteen.
Kunnan vuokra-asuntoihin toki valitaankin asukkaat kuten oikein on siten, että pienituloisilla on etusija asunnonsaajina.
Tämä tuntuu antavan oikeuden kohdella asukkaita huonosti. Jopa törkeästi.
Kuulin juuri tänään kuinka mäntsäläläisessä kerrostalossa parvekkeenlattian sementtilohkareita putoilee alemman asunnon parvekkeelle. Vuokra-asuntoyhtiöstä on luvattu tulla katsomaan tilannetta (2 viikkoa sitten) mutta kukaan ei ole vielä ”ehtinyt”. Pitää kaiketi sattua onnettomuus ennekuin reagoidaan!
Kävisikö tällainen päinsä kovanrahan (vuokra)taloissa?
Ihmisten arvostaminen näkyy niin isoissa kuin pienissä teoissa. Se näkyy siinä, miten tärkeänä toisen ihmisen asioita pidetään.
Hyvinvointivaltiossa jokaista arvostetaan – se on kaiken työn ja palvelun lähtökohta.
Vuokralla asuminen on vain tapa ratkaista miten asuu. Toiset säästävät maksamalla asuntolainaa, toiset pankkitilille, joku osakkeisiin. Osa satsaa nykyhetkeen, osa toimii cocktailina. Sitten on joukko ihmisiä joilla ei voi omaisuutta ollakaan. Jos aiemmin mainitsemassani asunnossa asuisi kansanedustaja tai kunnanvatuutettu, olisiko rapautuva parveke jo korjattu?
Pitääkö aina uhkailla, vaatia ja rähjätä saadakseen palvelua? Miksi ihmeessä?
Muistattekos miten asumisoikeusasunnoilla huijattiin? Ai et? Katso tämä!